Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Italomerkkeihin liittymätöntä keskustelua, aihe on vapaa.
Avatar
wellu
Viestit: 6144
Liittynyt: 16.12.2004 07:24
Paikkakunta: Jyväskylä

Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja wellu »

Siinäpä se, mitä porukka omalta käyttö-/harrastepirssiltään odottaa?

Minulla ei enään ole harrastevehkeitä, vaan käyttöharrasteita (=wanhoja pommeja).

Oikeastaan ainoa kriteeri itselläni on, ettei auto saa olla tylsä. Tämän takia ei ole vielä Toyotaa tullut. Käyttövarmuus on myös yksi kriteeri ja tästä minulle yleensä monet "erimerkkimiehet" vinoilevat, kun ajan viiatilla. Viiatissa on vain yleensä aina ollut "se jokin" erikoinen juttu, jota ei osaa selittää (ehkäpä koska se on "väärin"?).

Vaimon Volvo taas on pomminvarma maantietraktori, jonka ylläpito on naurettavan halpaa, tilaa on aivan perkeleesti (penkit nurin yli 2000l tavaratilaa) ja koska maavara on mahtavaa ja kantti on kaunista. Hyvä auto mettäautoteille, mökkiteille, hiekkateille, asfalttiteille, mutkateille ymsjne. Hyvä kompromissi.

Zemmosta. Ehkä unelma "käyttöharraste" olisi se 1.2 16V Superfirellä ja turbolla varustettu, ulospäin todella vakio ja hiukan kuppainen Y10 Lancia. :lol:
Minkä huollan, sen korjaan...
Sämpy
Moderaattori
Viestit: 8333
Liittynyt: 16.04.2004 22:33
Paikkakunta: Renko

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja Sämpy »

Naapurilla ei saa olla samanlaista.
Jokainen Fiat on pelastamisen arvoinen.
www.saminosat.net
Avatar
TfP-Motors
GFF
Viestit: 1566
Liittynyt: 22.02.2003 10:20
Paikkakunta: Suonenjoki

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja TfP-Motors »

Käyttöpelissä tietysti toimintavarmuus, sopiva hankintahinta kukkarolle (ei lainalla). Vetokyky perävaunulle jarruin väh. 1700kg. ei haittaa vaikka vähän tylsä, olkoon nuo harrastateajokit erikoisempia. Pitkään jurrasin t4 Transportterilla, arkinen tussarihan se oli, joten se piti turbottaa ja tuunata. kaikenkaikkiaan 90tkm ja turbolla 60tkm, ja ei jäänyt välille. Nyt kiikarissa isompi "retkeilyauto", näissä sama kukkarolle sopivuus/kohtuukunto ei ole vielä natsannut. Mutta tällä hetkellä vedetään uskomattoman upealla -94 corollalla, harmaa tietysti. saa olla tarkkana että oma auto löytyy abc tai prisman pihalta. Tosin olen tähänkin ostanut useammalla satasella turbotuspalikkaa, ja alkaa kun vaan toinen käyttis löytyy. TOYOTA and you don´t walk. :thumb: Perävaunun vetoon löytyy tällähetkellä perheestä sitten toinen VW.

Harrasteitalot jää kyllä tuohon 85-vuoden desingiin, uudemmat ei sytytä juurikaan. osassa on kyllä ok tekniikkaa, mutta eivät herätä omistushalua.
Kympin yrjö ja Neckar odottaneet työvuoroaan jo pidemmän aikaa, mutta vaikka olisi miten iso vuoronumero, kyllä se aika vielä joskus tulee. Kaikki harrasteet on kyllä pitänyt tuoda useastikkin trailerilla takaisin kotiin, mutta itse kun tekee, tietää missä vika :mrgreen:
Kaikki paitsi internetin kuvapalvelut on ikuista.
Avatar
Nipa
GFF
Viestit: 3364
Liittynyt: 28.04.2003 23:05
Paikkakunta: Askola

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja Nipa »

wellu kirjoitti:auto saa olla tylsä
Siinäpä se. Käyttöautossa lisäisin vielä sen että ruma ei saa olla. En voisi kuvitella tilannetta kun aamulla työmatkaa valmistelen. Ensimmäinen ajatus kulkinetta lähestyttäessä "on se ruma".
Слава Україні - Героям слава
Мені не потрібна поїздка, мені потрібна амуніція.
Avatar
Keltsi
GFF
Viestit: 1152
Liittynyt: 16.03.2004 09:57
Paikkakunta: Hämeenlinna

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja Keltsi »

Omalla kohdalla kaikista autoista tulee jollain tasolla harraste-autoja... Pääkriteeri on, että auton tulee olla kiva ajaa ja tarjota siten elämyksiä harmaaseen arkeen. Ok, tämä ei rajoita kategoriaa, vaan se saattaa olla 156GTA, 16V Uno tai Jeep Cherokee korotettuna ja maastorenkailla, kaikki on omalla tavalla kivoja ajaa! Toinen merkittävä seikka on se, että sen todellakin löytää Prisman parkkikselta ;)

Mulla on aina ollut vähintään yksi Italialainen auto tallissa, mutta seuraava käyttis saattaa hyvinkin olla muun maalainen. Valitettavasti FCA ei ole tuottanut potentiaalisia vaihtoehtoja 156:n jälkeen, siis omaan makuun sopivia :(

Kerran olen koitanut ajaa "järkiautolla", mutta se vaihtui hyvin nopeasti 156 JTD farkkuun. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi ajamalla tylsillä autoilla :lol: Kuitenkin sitä istuu yhden työpäivän viikossa ajamalla työmatkaa, niin miksei siitä sitten nauttisi?
"tähän pitäisi ilmeisesti kirjoittaa joku kiva slogani"
Stefa
GFF
Viestit: 2765
Liittynyt: 14.09.2003 18:47
Paikkakunta: Mäntyharju

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja Stefa »

Niinhän se on, että jotain iloa pitää autosta olla. Kuitenkin itsellä tulee kilometrejä jonniin verran, joten on positiivista jos ajaminen ei kevennä kukkaroa mahdottomasti. Mutta ei tosiaan myöskään tylsässä autossa jaksa istua.

Ainakin yhdessä autossa pitää olla myös koukku.

Ei mielestäni ole myöskään huono homma jos onnistuu yleistä kummeksuntaa herättämään. Itsellä kolme Italiaanoa pihassa ja en oikeastaan ole mihinkään negatiiviseen kommentointiin törmännyt. Lähinnä ihmettelyn takaa olen ollut välillä aistivinani pientä kateuden hiventä.

Nykykulkineet Delta ja 159 farkku ovat aika toimivia molemmat. On vaan ongelma kun jompi kumpi pitäisi vaihtaa tilavampaan, mutta mitä ihmettä oikein tilalle keksisi :? En ole oikein mitään keksinyt mikä houkuttelisi pätkääkään.

Harrastekamppeissa taas pitää olla tuota hauskuutta ja muuta factoria sitten vielä reilummin. Sekä tietysti potentiaalia. Itsellä harrasteauto kun ei oikein ole sellainen, että sillä vain ajetaan. Jotain täytyy aina rakennella. Ei tietty ole huono jos se on vielä suht käytännöllinen, että sillä voi oikeasti ajaa järkeviäkin ajoja, eikä vain erikseen suunniteltuja reissuja. Tuo farkkukasi istuu aika hyvin tähän määritelmään.
Kääpiöitä oli kahdeksan ja kahdeksas heistä oli Hullu.
Sheivaa mun dekkii.
Avatar
Polkuautoilija
Viestit: 143
Liittynyt: 22.03.2016 20:21

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja Polkuautoilija »

Minulla oli viime vuosikymmenellä Toyotan Rav4 käyttöautona.
Sen suurin ongelma oli että se oli niin tavattoman tylsä.
Lisäksi kaksilitrainen bensakone, nelipykäläinen automaatti sekä neliveto ja korimalli tekivät sen aika nälkäiseksi. Ja stereot olivat kovin kehnot. Eikä vakionopeudensäädintäkään ollut.

Mutta vaikka muita puutteita siitä olisi voinut ehostaakin ja kulutuksenkin kanssa elää, ei siitä päässyt mihinkään että se oli tylsä.
Meni vaihtoon.

Ensimmäinen autoni oli -86 mallin Uno, 1.1 -litrainen kilometrinnielijä.
Siitä on vieläkin hyvät muistot, vaikka muiden silmään se oli lähinnä etelänmatka tai hassu pommi.

Siinä oli kuitenkin sitä jotain.

Muokkaillaan tätä vielä sen verran, että aikojen saatossa ovat sitten tarpeet ja halut eläneet ja välillä aina kulkuvälineissä kohdanneetkin. Nykyisellään kun on mahdollista pitää erikseen sitä järkiautoa ja sitten hupituuttia, on hupituutin väri ollut ehkä yllättävänkin tärkeässä roolissa (keltainen, ehkä punainenkin voisi mennä).

Ja teho, tai oikeastaan suorituskyky, on usein ollut lopulta seikka jota on autosta jäänyt lisää kaipaamaan - Chryslerin Sebring oli monella tapaa mukava lulla ja soikin hienosti, mutta kaasupolkimen painaminen nosti vain verenpainetta ja polttoaineenkulutusta. Samoin Hyundain Coupehan oli kaunis (keltainen, vm -04), mutta ulkonäölle ei löytynyt vastinetta suorituskyvystä. Sitä pieni ihminen haikaili turbosarjojenkin perään kunnes ymmärsi ne paitsi kalliiksi, myös Byroslaviassa mahdottomiksi yhtälöiksi.
Audin A6 taas kulki lähemmäs parilla sadalla hepoisellaan ja oli hyvä ajaakin, mutta kun auton hinta tuplaantui korjauskuluissa eikä se siltikään tullut kuntoon, jäi VAGinasta hieman karvas jälkimaku.
Avorellu (Megane, keltainen) oli myös kaunis ja sen luonto lähellä - tunnelma toi siihen sen kaivatun erikoisuuden. 66 kilowatin teho ja Renaultmainen ohjaustuntuma sekä ranskalaisittain epämääräinen vaihteisto (kuin teini sängyssä - ei oikein tiedä onko se jo siellä vai ei, ja menikö oikeaan reikään) sekä puuttuvat kahvikuppitelineet jättivät nekin kuitenkin selkäytimeen ajatuksen siitä että paremminkin voisi olla.

Toistaiseksi Kiertopalkinto tuntuu vastaavan oikein hyvin tämän päivän ajatukseen siitä mikä olisi hauska hupikäyttökulkine.
Käyttöautossa taas oleellista on toimintavarmuus ja luotettavuus, tarpeisiin sopivat tilat, mieluusti pieniruokaisuus sekä toki silmään sopiva ulkomuoto.

Niin ja Unon luonteeseen sopi se ettei se oikein kulkenut mihinkään. Ainakin näin ajan kullittamissa muistoissa.
Viimeksi muokannut Polkuautoilija, 25.05.2016 07:43. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
4d60elx
Viestit: 444
Liittynyt: 12.09.2007 23:23
Paikkakunta: Lapinlahti

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja 4d60elx »

Poweria pittää löötyä ja ilosesti laalaa,myös siistejä oltava että kehtoo ihmisten ilimoilla liikkua ja tietysti niin monta kuin tontille mahtuu :lol: :shock:
-03 Chrysler Voyager 3.3 SE
-05 Fiat Panda 60
-95 Fiat Tempra 1.6 STW
-97 Fiat Coupe 2.0 20 V T
-88 Fiat Uno Tbo 4d
-89 Fiat Uno 60 S
-89 Laika Laserhome 57
-89 Lancia Y10
-89 Lancia Y10 Turbo
-02 Fiat Punto 60 elx
-02 Fiat Brava 1.6 elx
Avatar
tapi0
GFF
Viestit: 889
Liittynyt: 03.09.2010 02:47
Paikkakunta: Vahto

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja tapi0 »

Mullakin on kaikki autot enemmän tai vähemmän harrastepelejä, mutta ns. käyttöautoja ei viritellä niin paljoa. :P
Auton täytyy olla kiva ajettava ja jollei ole niin siitä tehdään. Mutkapätkiä on kiva mennä autollakin vauhdikkaasti. :D
Bonusta on jos löytyy sitä voimanpaskaakin ja iso plussa, jos sitä on paljon. :twisted:
Ja tietty sen auton tarttee näyttää hyvältä omaan silmään.
Projektit:
-88 Uno 1.3 T.i.e -> 1.4 T.i.e
-82 Lada 1200 (VAZ-2101) "Nappisilmä"
-88 Lada 1200L (VAZ-21013) "Nappis"
Avatar
Aero
Viestit: 294
Liittynyt: 24.02.2016 23:16
Paikkakunta: Janakkala
Viesti:

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja Aero »

Herätetääs vanha ketju henkiin, kun sattui löytymään hauska sellainen.

Käyttöauton pitää olla neliveto tai avo. Molempi tietty parempi, mutta vähänkin kiinnostavat nelivetoavot ovat janoisia ja joko harvassa (Alfa Romeo 939 Spider 3.2 JTS Q4) tai pimputin kalliita (BMW 435i xDrive F33), joten toisesta on käytännössä pakko karsia, molemmista ei kannata. Vetokoukku pitää olla, jarrullista vetomassa mielellään lähemmäs kaksi kuin yksi tonnia, eikä käyttöauto saa olla missään nimessä pystyperäinen. Lisäksi auton pitää olla tyylikäs ja mikä tärkeintä minua kiinnostava, joka on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen asia - olenhan pari vuotta sitten peräkkäin koeajanut käyttöautovaihtoehtoina Fiat 124 Spiderin ja Jaguar XF:n, joita on äkkiseltään vähän vaikea kuvitella kilpailemaan keskenään.

Käyttöautolla jaksaa yleensä ajaa pari vuotta tai satakunta tuhatta kilometriä. Sitten se on nähty ja pitää vaihtaa johonkin toiseen, kun siihen kyllästyy.

Harrasteauto... no, siinä oikeastaan kohtaa kaksi tekijää: "Mä haluan tuon" ja "mulla on varaa tuohon". Kun nuo kaksi on myönteisiä, niin kohde on sopiva harrasteauto. Turha jättää jotain hankkimatta koska se on tai ei ole tietyn merkkinen, tietyllä vetotavalla tms, jos se kuitenkin himottaa ja pinkassa riittää pitoa. Taalat tiskiin ja harrastamaan, voi sen myydä pois jos osoittautuukin tylsäksi.

Avataas hieman historian havinaa, se saattaa vähän valottaa mielenjuoksua...

Käytännössä kalusto tuntuu osuvan tuon kiinnostavuuden osalta eurooppalaisiin vekottimiin. Olin aikoinani vahvasti saabisti, mutta homma pääsi vähän leviämään käsistä, kun kymmenisen vuotta sitten iski avokuume ja kesäautoksi tuli haettua TVR 350i:
Kuva

Järjettömän hauska laite ajaa. Ja oikeastaan muutenkin järjetön - meluisa, janoinen, ahdas, postiauto ja kuskille vähän raskas ajettava. Eli aivan ihana! V8, tasainen painojakauma, lukkoperäinen takaveto ja varsin raaka alusta tekevät autosta pirun kivan harrasteauton - ja kauhean käyttöauton.

No, käyttöautorintamallakin tapahtui jo seuraavana vuonna, kun etuvedolla sutiminen loskassa kyllästytti (ja olihan Saabin mittarissakin reilu 90tkm meikäläisen matkaa). Katselin chattiautosta kelivetovalikoimaa ja erehdyin koeajamaan Alfa Romeo 159 2.4 Q4:n. Hupsista stana, saappihan vaihtui Alfaan kun kuukausi keskusteltiin myyjän kanssa yksityiskohdista:
Kuva

Alfa oli hieno laite, ihastuin ja tykkäsin. Valitettavasti 3kk ostosta päätyi öljyt imusarjaan, siitä sylinteriin ja vitosen kanki ilmoittautui vapaaehtoiseksi banaaniksi. Pari kuukautta TVR:ää käyttöautona oli vähän raskasta, kun myyjäliike leipoi konetta takaisin kasaan. No, koitti aika että Alfa taas toimi ja pari vuotta mentiin italian lämmöllä nautiskellen.

159-käyttiskaudella teki kuitenkin mieli päästä pitkästä aikaa Saab-Klubin talvipäiville ysitonnisella, joten ostin harrastepuolelle ysitonnisen:
Kuva

Tarpeen mukaisesti talvipäivätonnariksi nimetty etanolisaappi oli ihan kiva, mutta talvipäivien mentyä vähän ylimääräinen. Tuli sillä siti ajeltua, koska auto tykkää kun sillä ajetaan ja onhan tonnari ihan leppoisa laiva. Meni kuitenkin myyntiin, kun kaverin silloisen emännän isä tartti nopeasti autoa oman Alfansa hajottua ja tein hälle tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä.

2014 sitten Ahvenistolla oman Alfani moottorista kuului jännä - ja kallis - ääni ja Alfa poistui hinurin lavalla kankilaakerin sulatettua itsensä uuteen muotoon. Tuon jälkeen en ole enää sillä autolla ajanut.

Ostin väliaikaiskulkineeksi nopeasti halvalla tuttua tekniikka eli ysitonnisen Saabin. Konevikainen Alfa ei ollut kauheasti arvossaan, joten tartuin kaverin tarjoukseen vaihtaa se päikseen vanhempaan, mutta omin voimin kulkevaan Toyota Celicaan - sentään ST185 -korinen GT-4 oli Toyotaksi yllättävän hauska, mutta oli se silti vähän liian Toyota:
Kuva
Kuva

Etanoli-Saappi ja Ralli-Toyota meni puolisen vuotta rinta rinnan ihan ok käyttöpeleinä, mutta mieli sanoi kuitenkin, että josko vähän tuoreempi peli olisi parempi ajatus, kun viikossa tuli kuitenkin nelinumeroinen kilometrimäärä. Joku iltapäivä töissä surffailin chattiautoa ja silmään osui E90-korinen BMW 325xi, jossa osui aika moni Bemarin speksi kohdilleen (kutoskone, sporttipenkit, xenonit, manuaaliaski, xDrive -neliveto) joten ei muuta kuin töiden jälkeen koeajolle, yön yli mietintä ja seuraavana päivänä nimeä lappuun. Nyt mulla oli penari:
Kuva

Penari viihtyikin ajossa sen pari vuotta ja melkein 100tkm ja autokuume iski. Lääkitsin sitä ensi hätään yhdellä italialaisella ja kävin hakemassa itselleni Alfa Romeo 156 2.5V6:n:
Kuva

Mutta se ei riittänyt. Meinaan harmitti koko kesän 2016, kun oli aika paljon sellasta keliä että aamulla kattelin että kylmää ja märkää, lähden töihin umpikorilla (TVR ei ole ihan nautinnollisin auto sateessa) ja iltapäivällä kirosin hienoa keliä että "miksi oi miksi en lähtenyt avolla". Tulin siihen tulokseen, että jos käyttöautosta saa katon halutessaan auki, ei tätä ongelmaa ole. Hetken pohdin että onko yhtään syytä miksi käyttöautossa oikeastaan pitäisi olla kiinteä katto, enkä oikein keksinyt (myöhemmin keksin 4, mutta eivät haitanneet minua), joten ei muuta kuin koeajolle ja ajokiksi vaihtui E93 -korinen 325i, jonka sain ajoon joulukuussa 2016:
Kuva

Mainittakoon tässä kohtaa, että Suomen avoautokausi ei todellakaan rajoitu pariin kesäkuukauteen, kuten jotkut kovasti väittävät:
Kuva

Jäärata-avoilu on kirkkaasti parasta, mitä voi tehdä housut jalassa. Ilman housuja voisi tulla kylmä, vaikka penarissa ihan kelpo lämppäri olikin. Kuva on Lumipallorallista 2017, kiitokset LCF:lle!

Tässä kohtaa osui chattiautosta silmään chattiauton halvin Alfa Romeo 159 3.2 JTS Q4, josta saisi oivan jääratalelun, kun vaan enste korjaa jakopään. Joten ei muuta kuin koeajo, tiukka tarjous kehiin ja Alfalla kotiin:
Kuva

...eli mulla oli käyttöautona takavetoavo ja leluna nelivetosedani. Tämä voisi olla monelle ns. tavis-ihmiselle vaikea yhtälö sisäistää, mutta toimi vallan oivasti.

No, kolmosavolla tuli hinkattua taas se melkein satatonnia ja autokuume kaipasi vaihtelua. Chattiauto jylläämään ja useamman ehdokkaan ja koeajon jälkeen käsiin jäi E88-korinen BMW 128i:
Kuva

Kolmossarjalaista 250kg kevyempi pikkuykkönen jäykällä alustalla oli hauska laite ajaa, tykkäsin oikeasti. Kävi kuitenkin niin, että ostettiin tönö vähän syrjemmästä ja pitkään hoitamatta ollut kalteva piha oli vähän heikolla hapella - ja siihenhän pikkuykkönen istahti jumiin kovin nätisti ja oli muutenkin vähän arpapeliä, pääseekö pihasta pois sade- ja talvikeleillä. Totesin, että nyt se neliveto olisi taas hyödyllisempi kuin avokori, joten pistin ykkösen vaihtoon jo harmittavan aikasin. Tilalle tuli jälleen E90-korinen BMW, tällä kertaa tosin LCI eli facelift ja vähän voimakkaampana eli turboahdettuna, hieman yli 300-heppaisena 335i-mallina:
Kuva

Turbobemarista käyttöautoa muotoillessa meni homma jo aika rutiinilla. Radio vaihtoon, kaiuttimet vaihtoon, ovet vaimentaen, tallista kivempi rengastus alle, tietokoneella naputellen sopivat konfiguraatiot sisään eri purkkeihin jne. Tätä jaksoi vuoden ja ehkä 20tkm, mutta kävi aika selväksi, että bemari on nyt nähty ja tylsä. Edes turbokuutonen ei kauheasti viihdyttänyt, kun softa oli tehty niin sivistyneeksi, ettei auto yrittänyt tappaa kuskiaan (mitä kyllä vähän odottaisi Bemarilta noilla tehoilla) vaikka voimaa olikin melkosen merkeleesti. Vahva, muttei äkäinen. Vahva, mutta tylsä.

Lääkitsin jälleen autokuumetta harrastekalustolla, tällä kertaa valikoitui fiilistelymalli Saab 99 GL:
Kuva

Bemarin korvaajaa kartoittaessa ehti kaverilta löytymään vahingossa ylimääräinen Alfa Romeo 33P4, jolle löytyi myös niin sopuisa hinta etten minä voinut muuta kuin etsiä kärryn vuokralle ja käydä hakemassa Alfan kotiin. Tässä Bemarin väkivahva moottori näytti kyllä kyntensä, se oli hyvä auto vetää kärryä:
Kuva

No, kesä ei yhtään helpottanut autokuumetta. Käytännön vaihtoehdot rajautuivat melko nopeasti kahteen malliin: Alfa Romeo Giulia Veloce Q4 sekä Jaguar XE AWD, joten kävin tutustumassa jo keväämmällä Lahdesta bongaamaani kaunottareen. Pienellä hieromisella pääsimme autokaupan kanssa yhteisymmärrykseen ja Bemari vaihtui reilusti heikkotehoisempaan, muttei käytännössä yhtään hitaamman tuntuiseen(!) nokipolttoiseen brittiin, joka voitti italialaisen n. kymppitonnin hintaeron turvin. Pihaan siis saapui Jaguar XE:
Kuva

Jaguarkaan ei halua tappaa kuskiaan, mutta siltä ei moista odotakaan. Hymy on kuitenkin herkässä, kun mukava ja elegantti kruiseri paljastuikin melkoiseksi mutkannielijäksi, jolla haluaa seuraavaan mutkaan ajaa pikkusen kovempaa. Selvästi onnistunut valinta, kun ratin takana joko hymyilee tai nauraa niin sateella kuin kuivallakin kelillä.

Tulipa julkastua melkonen historiikki, vaikka aattelin vaan vähän valottaa. Harrasteautoistakin osa on myyty matkan varrella, joten nyt ollaan tilanteessa, jossa käyttöautona on Jaguar ja harrastelistalla TVR sekä pari Alfaa (159 3.2 ja 33P4). Mikä niitä yhdistää? Eurooppalaisuus ja takavetarit - sekä se tärkein: mä tykkään niistä, joka on nykyään minun #1 valintakriteeri sekä käyttö- että harrasteautossa (ja monessa muussakin valinnassa).
Vahvasti eurooppalaisperustaisen käyttö- ja harrastekaluston moottorileluharrastaja.

Alfa Romeo 159 V6 Q4 Berlina *2 // Ferrari 348TB // TVR 350i DHC // Triumph Daytona 955i // Fiat 580 DT
jtuok
Viestit: 542
Liittynyt: 17.05.2004 15:24

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja jtuok »

Käyttis saa olla tylsä, mauton ja vaikkapa rumakin kuhan on varma toiminen.
Itellä käyttiksenä -10vm hiace. Ei valittamista. Tavara kulkee ja trailerikin.
Toisena 03 golffi farkku 1.6 bensa. Lähtee heti kun tyttö on korttinsa ajanut. Käsittämättömiä vikoja...
Rouvalla -13 diesel golffi. Ei vielä mitään isompia... no mittarissa 150tkm.

Pari vuotta jo ainakin takaperin tuli yksissä kaupoissa 127 fiiu mulle, mutta lahjotin sen suoraan vaimolle. Vaikka näitä joskus vähän kait harrastanutkin ei se itseäni oikein sytyttänyt. On tuolla tallissa ja olen luvannut laittaa kuntoon. Ensi kesälle ehkä. Ovet hitsattava ja ylimaalaus.

Itellä ke20 corolla vm 72 ja nelikymppi carina. Carinan tekniikka siirtynee corollaan ahtimen kera kunhan saa muut hommat käsistä pois. Toyotia kun on tullut rassailtu jo 26v niin ei sitä oikein muihin osaa syttyä. No jenkki kuume aika ajoin...

Hienoja pelejä on kait joka merkillä ja itse tykkään 60-80 luvun takavedoista noin niin kun yleisesti.
Avatar
wellu
Viestit: 6144
Liittynyt: 16.12.2004 07:24
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja wellu »

Aero kirjoitti: 19.08.2021 19:47 Herätetääs vanha ketju henkiin...
...se tärkein: mä tykkään niistä, joka on nykyään minun #1 valintakriteeri sekä käyttö- että harrasteautossa (ja monessa muussakin valinnassa).
Hienoa kun olet voinut valita noin, juuri oikea asenne. :thumb:

Selvisipähän minulle samalla sen tappisladissa porukkaa rataa ympäri ajattaneen bemarin kuskin nimimerkki. :lol:
Terveisin "maantierattorilla" (volvo) rataa kiertänyt.


Omalta kohdalta päivitän senverran, että käyttöauto on ihan helvetin tylsä 1.4 Fiat Stilo, mutta aivan järkyttävän edullinen korjata. Volvo maatuu heinikossa, eio hitsiä, eio rahaa, eio aikaa.
Bravo mätäni alle ja aika paska se alkoi olemaankin. Välissä kävi etu- ja takavetovolvot, mutta kallista tai tympeetä niillä ajaminen oli.
Minkä huollan, sen korjaan...
Thesis 3.2
Viestit: 22
Liittynyt: 14.04.2013 22:27
Paikkakunta: Vantaa

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja Thesis 3.2 »

Lancia Thesis 3.2 2004 - Rouvat eivät juokse
Alfa Romeo Giulietta 2.0 1982 - Alfat ovat ajamista, eivätkä ajamisen ajattelua varten
Jawa CZ 250 1959 - simppeli pula-ajan vehje

3 erilaista eri aikakausien edustajaa, mutta tykkään kaikista. Hyvä kombinaatio!
La vita è troppo corta per non guidare italiano.
Vode131
GFF
Viestit: 1932
Liittynyt: 25.02.2003 15:38
Paikkakunta: Äänekoski

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja Vode131 »

Käyttöauton ylläpidon tulee olla edullista ja yksinkertaista. Ei todellakaan mitään korjaamolla juoksemista vikavalojen perässä. Tärkeimpänä ominaisuutena täytyy lähteä liikkeelle joka ikinen päivä kun on lähdön aika. Viimeisen 15 vuoden aikana yhtenä aamuna ei lähtenyt ja silloin syynä oli niin hapettunut puolanjohto ettei siinä ollut metallista päätä enää ollenkaan vaan pelkkää vihreää pölyä puolan päässä. Tämäkin varmaan oma vika kun olen pessyt moottoritilaa jolloin kuivaaminen ja rasvaus kriittisiin paikkoihin jäänyt tekemättä. Sinäkin aamuna kyllä päästiin töihin museo 128:lla. :thumb:

Ainoa muisto ns.välille jäännistä on noin 10:n vuoden takaa kun jäykähkö virtalukko aiheutti startin räjähtämisen auton käynnistymisen yhteydessä kun startti jäi päälle.

Harrasteauton tärkein ominaisuus lienee se että tuottaa iloa elämään.
128
X1/9
132 GLS
85 Regata
131 Racing
128 Special
131 16v Turbo
131 Midragfiori
vode131.kuvat.fi
Avatar
Aero
Viestit: 294
Liittynyt: 24.02.2016 23:16
Paikkakunta: Janakkala
Viesti:

Re: Mitä vaadit käyttö/harrasteautoltasi?

Viesti Kirjoittaja Aero »

Kyllä käyttöautossa varsin ymmärrettävää on tietyn luotettavuuden hakeminen ja järjenhivenen kyydissäpito, se on totta. Mutta käytännössä varsin vakuuttavan luotettavuuden saa hyvinkin monen merkkisellä autolla, kunhan siitä pitää huolta. Toisaalta, matka voi katketa Toyotallakin (joka luotettavuuden perikuvana tunnetaan, eikä nyt ihan suotta)), eikä se aina ole varsinaisesti auton syytä. Itse olen kolmesti ollut hinurin kyydissä rengasrikon vuoksi, ihan yhtä nätisti saman mallinen Bridgestone räjähti Bemarin alta kuin Alfankin alta, eri kulmasta vaan. Ei ole tuota voinut ennakoida Alfa sen enempää kuin Bemarikaan, eikä olisi Toyotakaan.

Pääasia toki on, että omaan valintaansa on tyytyväinen. Jos ajaessa tulee hymy naamalle siitä, että ajaa markkinoiden varmatoimisimmalla laitteella, niin mikä minä olen sitä paheksumaan; päinvastoin - nostan peukkua, kun järkiperäinen valinta tuo hyvän mielen.. Sen sijaan jos suu on mutrulla, koska se luotettavuuden perusteella valittu laite kyllästyttää tai jopa vituttaa, niin kyllä tämä amatöörilekuri tarjoaa lääkkeeksi autonvaihtoa - suu mutrulla ajaminen kun ei koskaan ole hyvästä.
wellu kirjoitti: 19.08.2021 21:30 Selvisipähän minulle samalla sen tappisladissa porukkaa rataa ympäri ajattaneen bemarin kuskin nimimerkki. :lol:
Terveisin "maantierattorilla" (volvo) rataa kiertänyt.
Terve vaan :). Jäi hyvin kyllä mieleen tuo päivä varsin opettavaisena - ei meinaan ollut luisuttelu niin helppoa kuin voisi kuvitella. Avoperä ja sähkökaasun pieni viive sai tuossa autossa hyvin helpolla aikaan yllättävän pidon löytymisen ja auton oikenemisen. Takavetoa ei kuitenkaan voi nelikon tavoin survoa vaan kaasu pohjassa, kun se perhana haluaa pyörähtää. Tärkeintä kuitenkin on, että oli hauskaa :)
Thesis 3.2 kirjoitti: 19.08.2021 23:00 Alfat ovat ajamista, eivätkä ajamisen ajattelua varten
Erittäin hyvin sanottu! Kieltämättä hihittelin männä viikonloppuna, kun veli kehui että miten hyvä auto Teslansa on ajaa, kun kaikki on automaattista eikä sitä tarvi edes ajaa :D. Ei vaan ymmärtänyt sitä, kun minä totesin että mulle ajaminen ja matkustaminen on kaksi eri asiaa. Vähän on omput pudonneet eri puolille puuta meidän tapauksessa :lol:
Vahvasti eurooppalaisperustaisen käyttö- ja harrastekaluston moottorileluharrastaja.

Alfa Romeo 159 V6 Q4 Berlina *2 // Ferrari 348TB // TVR 350i DHC // Triumph Daytona 955i // Fiat 580 DT
Vastaa Viestiin