Auton keula ilmaan ja tutkimaan. Etujarrupalat olivat aika loppu, olin tästä tietoinen joten olin varannut jarrupalasarjan mukaan. Levytkin oli, mutta epähuomiossa "sedan" (viis/kolmeovinen) pienemmät levyt (onneksi vanhat eivät olleet alamittaset tms). Siinä purkaessa huomasin myös kuljettajan puolen pyöränlaakerin kurnuttavan, vetarin suojakumissa olevan pienen pistoreijän (joku risu tökännyt?) ja vuotavan vetoakselin stefan. Olin kyllä näihin kaikkiin varautunut jo, joten ei kun olkavartta irroittelemaan.
Sitten se tapahtui taas, ehdin jo mielessäni miettiä, kuka näistä muttereista ja pulteista on se, joka jumii kiiinni. Tälläkertaa se oli melko vakio: raidetangon pään pallonivelen mutteri kiertyi ees-taas veivaamalla noin sentin ja siihen jäi. Reilun puoli tuntia kun teutaroin ja yritin saada mutteria liikkeelle, totesin ettei onnistu ja rt-pää on irroitettava olkavarren mukana.
Seuraavaksi ABS-anturin pultti hirtti aivan täysin. On se kumma, kun 1.5 vuotta aikaisemmin apukuskin puolella sama osa irtosi vihellellen. Taas paloi aikaa ja tupakkia reilusti, koska mitään ei voinut hajoittaaa vaan kaikki piti saada ehjänä irti ja takaisin kiinni (tekopaikalta pitkä kävelymatka pois). Kun ABS-anturin mutteri irtosi, niin eikös vaan itse anturikin ole homeessa. Sitä joutuikin nitkuttelemaan yli tunnin, meinasin kyllä jo välillä luovuttaa.
Lopulta sain kuljettajan puolelta olkavarren, alatukivarren ja vetoakselin irroitettua. Apukuskin puolelta tarvitsi purkaa ainoastaan alatukivarsi. Onneksi napamutteri ei jaksanut alkaa v*ttuilemaan 3/4" Hiltille...
Osat pöydälle ja tutkimaan. Heti peltipajaan irroittamaan RT-pään mutteria. Vedin rälläkällä ja vingulla mutterin kolmesta kohtaa halki, annoin pillillä kuumaa ja hakkasin vasaralla alasimen päällä, että murtuisi ja lähtisi liikkeelle.....EI! Meinasi alkaa jo tosissaan tuntumaan siltä, että joka remontissa pitäisi varautua kaiken irroitettavan uusimisella, mutta luovuttaa tai hermostua ei nyt voi, koska halusin autolla kotiin. Jatkoin väsytystaistelua.
Lopulta mutteri lähti liikkeelle, ensin 1mm kerrallaa nitkutellen öljyn kanssa, mutta lopulta irti asti. Rälläkkä tai vinku ei ollut osunut missään välissä kierteisiin, mikä oli hyvä juttu. Hiekkapuhalsin (kyllä) RT-pään pallonivelen kierteet puhtaaksi ja viilasin kierreviilalla ne läpi. Itse nivel oli ehjä ja jämäkkä. Auton osissahan on hieno kierre, tässäkin M10x1.25 ja tuollaisiahan ei löydy "mistään" muualta kuin autokorjaamolta. Otin ehjän mutterin alapallonivelen pultilta ja korvasin alapallonivelen pultin M10x1.5 (lujuus 10.9) pultilla.
RT-pään pelastuksen jälkeen laakeria vaihtamaan. Sokka lähti rengasurasta hienosti, mutta oli homeisen näköinen laakeri... Tottuneesti otin hylsyn ja lekan, painoin hylsyn pyörän navan "selkää" vasten (napa lähtee ulospäin sisäkoolista irti) ja pamautin lekalla hylsyyn olkavarsi reisiä vasten...eikä tapahtunut mitään. Paukuttelin hetken, lopulta ruuvipenkin päällä sen mitä hartioista tommonen metrin varrella oleva pajavasara heiluu eikä mitään. Voi saatana, näin ne kaikki on yleensä lähteneet.
Ei muutako prässille, iso sellanen. Virittelin olkavarren niin, että pystyin napaa painamaan ulospäin painattamatta laakeria. Hetken sihtailin ja annoin mennä, kahva jäykistyi ja meni "alennusvaihteelle". Mitään ei tapahtunut, prässi paukahteli ja rutisi, viisari kohosi kokoajan mutta napa vain oli eikä liikkunut mihinkään. Vedin suojalasit ja suojapleksin naamalle ja jatkoin rässäämistä. Lopulta aivan jäätävän kovien narahdusten myötä napa alkoi hitaasti liikkumaan ja lopulta laakeri räjähti alaspäin ja napa putosri pöydälle.
Laakerin sisäkoolit olivat niin jumissa pyörän navassa, että ne eivät antaneet periksi. Itse laakerirakenne ja ulkokooli räjähtivät palasiksi ja ulostautuivat ulospäin eli väärään suuntaan, että napa mahtui tippumaan pois. Olkavarteen jäi semmoiset nyppyläjäljet, kun laakerikuulat räjähtivät siitä välistä. Onneksi ei mitään kuitenkaan hajonnut, oli helvetin tiukassa mokoma. Ulkokoolin jämät lähtivät nätimmin toiseen suuntaan prässäämällä.
Ruosteisuuden vuoksi hiekkapuhalsin (tai lasikuuliahan ne oli) olkavarren laakeri- ja ABS anturin pesät. Uusi laakeri prässäten meni ihan nätisti paikoilleen, kun ensin vanhasta navasta halkaisi sisäkoolit irti ja hienolla viilalla otti rosot pois.
Sitten tukivarsiin, minähän vaihdoin ne ensitöikseni joskus helmikuussa 2020 eikä voi moittia. joku 45tkm myöhemmin pallonivelet edelleen jämäkät ja puslatkin ihan ehjät. Jotain kehittynyt sitten Tempran ajoista, missä näitä sai vaihtaa kerran vuoteen.
Prässäsin ehjät takapuslat irti ja uudet Mondeon puslat tilalle. Kuvia ei ole, koska väsytti niin perkeleeesti jo (kello oli yli puolen yön ja olin aloittanut viiden maissa). Sorvasin puslan päihin holkit, koska mondeon puslat ovat matalammat, kuin stilon vastaavat. Hieman arveluttaa tuo, kun mondeon puslassa on keskiholkki kovin ohut, että rasittaako apurunkoa paljonkin kiinnityspinnastaan.
Viimeisenä, mutteri vähäisimpänä vetoakselin ja stefan kimppuun. Vetarin suojakumissa oli ihan pieni reikä, alle nuppineulan pään kokoinen. Annoin olla, ei jaksanut alkaa purkamaan ja hienosti se on siellä mennyt jo jostain keväästä asti (tuolloin huomasin mokoman). Vaihdetaan koko nivel sitten jos alkaa napsuttamaan.
Vetarin stefa olikin sitten jo vierailtu. Joku tauno oli käynyt tiivisteliimalla hieromassa ko. stefan. Olenkin ihmetellyt, että miten se vuoraa, koska yleensä vuotava vetarin stefa sotkee koko konehuoneen ympäristön siitä stefan linjalta, kun pyörivä akseli heittää öljyt ympäriinsä. Nyt sotkeentuminen oli enempikin sellaista, kuin olisi kaadettu öljyä vähän sinnetänne. Ilmeisesti edellinen asentaja oli stefan asentanut vinoon ja ruttuun ja koettanut paikata virhettään liimalla, huonoin tuloksin. Tai toisaalta aika hitaasti se vuoti, mutta kuitenkin.
Vanha pois vääntämällä ja uusi paikalleen. Asennuksessa käytin 20l öljykanisterin korkkia, joka oli juuri sopiva halkaisijaltaa, holkkina ja kuminuijalla napsuttelua.
Vaihteiston 20tkm ajetut öljyt olivat kellertävän metallihohtoiset, kolmosvaihde on vainaa. Tai saa sen päälle, jos saa välikaasulla kierrokset natsaamaan 100% kohdalleen ja pykälän menemään perille, niin pysyy päällä. Jos ihan normaalisti vaihtaa, niin sorvaa ihan perkeleesti eli synkro ei toimi enään ollenkaan. Mutta sitten jotain sellaista, mitä en ymmärrä: Vaikka vaihteen saisikin menemään perille niin ettei rutise, niin kytkintä nostaessa pamahtaa ja rusahtaa. Siis vaikka kädellä pitää keppiä kolmosella "pohjaa vasten", eikä keppi potkaise takaisin tai elä mihinkään - eli vaihde on täysin pesässä. Silti kytkintä nostaessa kuuluu "KRUTS". Todella hämärää. Silti se pysyy päällä ja toimii eikä äännä, jos sen vain saa päälle.
Kotia ajellessa ihmettelin hiljentynyttä koria (laakeri) enkä huomannut muuta eroa ensiksi. Sitten yhdessä motarin rampissa tajusin, että ehkä se ohjauksen "kumimaisuus" tiukemmassa mutkassa hävisi. Aijemmin ko. ramppiin ajaen on rattia voinut "vemputtaa" eikä tuntuma tai kaarteen tiukkuus ole muuttunut mihinkään.
Kilometrit: 318168km (etujarrupalat, kuskin etupyörän laakeri, vetoakselin stefa kuljettajan puoli, vaihteistoöljyt, alatukivarsien takapuslat).
Semmonen teksti, heräsin just joten voi olla väsynyttä tekstiä. Nyt haen kaupasta pitsaa ja katson seuraavan vuorokauden moottoriurheilua (24H Le Mans).
EDIT. jaah, koetin saaha yhtä ainoaa kuvaa aikaiseksi laittaa tänne (kuva orkkis ja mondeon puslasta vierekkäin), mutta aijaa.com on rikki eikä aukee koko sivusto. Olkoot, joudutte minun puutaheinää vaan lueskelemaan.
