Ilmastointi alkoi puhaltamaan kylmää. Pidettin 45 minuuttia alipainetta, jotta saadaan kosteutta pois järjestelmästä, kun ei nyt huvittanut aloittaa lauhduttimen vaihtoa, johon kuivain on integroitu. Tuon jälkeen pidempi alipainetesti (olikohan 5 vai 10 minuuttia, en muista), jonka läpäisi.
Toivottavasti nyt kestäisi. On niin rimpulaa nuo putket ja reitti huono moottorin elämisen kannalta. Ilmeisesti näitä letkuja on kolmea erilaista. Edellisen vaihtoputken otin 2003 vuosimallin 1.2:sta, jossa kompressorin perässä ollut putkiosuus oli pidempi, kuin alkuperäisessä. Nyt otin jostain pikkukoneisesta (vuosimalli ei tiedossa) ja putki oli liki samanlainen kuin alkuperäinen, mutta letkuosuus pidempi. No, sama se.
Huohotinletkukin tuli vaihdettua, edellinen oli liimakutistesukalla laminoitu kasaan ja läpeensä halkeillut ja murtunut. Jospa loppuisi huohottimen ympäristön sotkeentuminen.
Kelien lämmettyä kulutus näyttää asettuneen kuuden litran molemmin puolin. Edellinen tankillinen (reipas 800km) meni 5.8l/100km lukemalla (tankkaamalla mitattu), mutta tuossa oli leijonan osa maantietä. Kaupungissa menee alle 6.5, JOS ei joudu liikennevalojen "vihreään linjaan" (joka Jyväskylässä tarkoittaa pysähtymistä kaikkiin valoihin). Kolmosvaihteen puuttumisen en usko vaikuttavan kulutukseen merkittävästi, koska 50kmh voi ajella jo vitosella pintakaasulla. Tämä ei varmasti vaihteistoa säästä, mutta en sääli sitä enään ollenkaan. Ohittaminen maantiellä on todella vaikeaa, koska nelosella tuo ei yksinkertaisesti lähde kiihtymään, kuin vasta jostain 110-120 nopeudesta. Jotain kiihtyvyydestä kertoo se, että Jyväskylässä "Palokan ramppi etelään" (tietäjät tietää) testissä ei saa satasta kelattua kiihdytyskaistan päähän, vaikka rampin mutkasta tultaisiin ulos kakkonen rajoittimessa (85kmh GPS). Tuolla samalla kaistalla sain jopa Y10:llä liki satasen, joten nelosella kiihtyminen on todella aneemista.
Kaiken lisäksi nelonen on alkanut nikottelemaan vastaan. Ylöspäin vaihtaessa (2-->4) menee ihan nätisti kun ei kiirehdi liikoja, mutta alaspäin tullessa on pakko tehdä kaksoispoljenta ja välikaasu, muuten rutisee eikä välttämättä mene pesään ollenkaan. Näin se kolmonenkin aloitti oireilunsa, kunnes yksi kaunis päivä lopetti toiminnan kokonaan.
Kuljettajan puolen ajovalopolttimo paloi ja vaihdoin sen eilen. On se aina yhtä perseestä, ei h**vetti. Vartti siinä meni, mutta pari haavaa sai käsiin aikaiseksi. Ikäväkseni huomasin kiireessä napanneeni hyllystä Osramin Nightbreaker +150% polttimon, eli vaihtojumppaa tiedossa ennen syksyä...
Kaiken tohinan keskellä (kesä on kreisii ja kaikilla kiire kaikkialle) pitäisi saada toteutettua helmojen maaluuta, vaihtaa niveliä (alapallo väljä edessä vasemmalla, samalla menee RT-päät ja alapallot molemmin puolin) ja vaihtaa se laatikko (jahka se löytyy). Jousetkin huvittaisi (taas) vaihtaa, tälläkertaa 1.8:n jousiin, koska nuo 1.6:n jouset ovat nyt väsähtäneet. Keula nypyttää pohjaanlyöntikumien varassa melko vähästä ja normaalilla hiekkatiellä harrastetaan pohjapanssari-surffailua. Ei se muuten minua häiritsisi, mutta kun tietää keulassa alin osa olevan apurunko/vaihteiston kuori, siitä 1cm ylöspäin ilmastoinnin putket ja siitä 2cm ylöspäin alumiininen öljypohja, niin hirvittäähän se...
Vaikka taas jorinaa rikkinäisistä osista jne, niin täytyy taas syödä se hatullinen paskaa ja kehua Stiloa. Tämä on ollut yksinkertaisesti paras ja vähävikaisin auto, mitä minulla on ollut. Kontekstin ymmärtänee, kun maksoin tästä aikanaan 420€ hylättynä erään parkkipaikan reunaan ja iso osa tekemistäni remonteista on ollut sitä omaa uteliaisuutta ja kokeilua (etujousia tai iskareita ei alunperin olisi tarvinnut vaihtaa, mutta halusin, sama taka-akselin puslissa jne...). Mittarissa on nyt vajaa 340tkm, ostettaessa taisi olla 269 tai 259, en muista enään. Verrattaessa esim "herneeseen" (Bravo 1.2 80SX 1999), on tässä alustan nivelet paljon tujummin tehty, paljon paremmat sähköt (yleensäkin laadukkaamman tuntuinen) ja ajettavuus parempi. Ohjaustunutuma on melko "arcade" sähkötehostuksen suhteen, mutta kun siihen tottuu, niin aika kauniisti voi luottaa auton ajettavuuteen esim. hiekkatietä tai lumiränniä vauhdikkaasti edettäessä. Perän raskaus hieman saattaa tottumatonta yllättää, mutta veto päällä se kyllä oikenee. Eilen hiekkatietä ajaessa mielessä välähteli jopa Tempra, mutta kyllähän tämä siitä vielä kauas jää.
Minkä huollan, sen korjaan...