FiatForum.fi

Olen omistanut Fiat 600 vm 1964 harrasteauton yli 20 vuotta. Olen pitänyt sitä ajokuntoisena ja harvakseltaan käynyt sillä Vappuajoissa ja joskus kesäisin ajelemassa. Otin noin kymmenen vuotta sitten yhteyttä museoajoneuvoista hyvin perillä olevaan tahoon joka antoi epävirallisen arvionsa auton entisöintitarpeista museokatsastusta varten. Silloin asia jäi muiden kiireiden alle ja yli viiteen vuoteen en ole autoa vuosikatsastanut enkä ajanut ollenkaan muiden autoprojektien vuoksi.

Nyt kuitenkin herännyt kiinnostus laittaa auto taas ajokuntoon ja aloittaa entisöinti museotarkastusta varten.

Laitan lähiaikoina valokuvia autosta ja kerron siitä lisää. Kartoitan puutteita ja kerron puuttuvien osien hankinnasta.

Tässä muutamia valokuvia autosta joka on seissyt varaston nurkassa viitisen vuotta koskematta.Klikkaa kuvaan niin näet koko kuvan.

Äkkiseltään puutteita on helmalistan ja pölykapseleiden puuttuminen sekä takapuskuri on saanut osumaa. Eturenkaan vanne on näköjään jäänyt viimeiseltä leimausreissulta uudemmasta vuosimallista mutta alkuperäinen on tallessa. Vanteista puuttuu osasta pölykapseleiden kiinnitysklipsuja. Renkaat ovat vanhoja rättirenkaita, jotka joutuu kaikki uusimaan. Osa renkaista on tehty vanhassa Itä-Saksassa. Taidan jättää vararenkaaksi yhden että saa historian havinaa kun esittelee autoa.

Tuulilasin kumitiiviste näyttää ehjältä. Samoin kuskin kyljen ikkunalistat ja tiiviste. Muista kumitiivisteitä en päässyt katsomaan kun auto on ihan seinän vieressä ettei väliin mahdu.

Täytyy katsoa missä kunnossa penkit on istuinsuojien alta. Onneksi ei näy mitään hiirenpesiä sisällä vaikken katsonut vielä takapenkille.

Ajatus on seuraavaksi laittaa bensatankkiin Nesteen pienkonebensaa ja antaa sen liuottaa putkistoja kaasarille asti muutaman päivän. Sen jälkeen tuoda dieselmersun iso akku ja koettaa varovasti ensin lähteekö moottori pyörimään ja sitten yrittää lähteekö käyntiin. Sitten ilmaa renkaisiin ja siirtää auto eri talliin montun päälle jossa voi alkaa käymään jarrut läpi.

Hienosti säilynyt kunto on! Minun näkemys olisi, että mahdollisimman vähän kajoamista kunnostusmielessä, vain sen verran, kuin museoleimaan vaaditaan. Mutterientisöityjä voidaan tehdä koska vain, alkuperäinen on vain kerran.

Tilasin ensimmäisen satsin puuttuvia osia Ricambilta. Aika suolaiset hinnat mutta näytti olevan paremmin tavaraa kuin Autostorialla.

Historiaa miten auto tuli minulle. Yhdellä työpaikan rouvalla oli tämä auto joskus 90-luvulla työmatka-autona. Hänen miehensä oli työssä Oulussa korjaamossa jota ei enää ole. Mies oli tämän auton jostain löytänyt ja kunnostanut rouvalle. Rouva ei ollut kauhean innoissaan autosta ja oli heti valmis myymään auton kun hänelle kerran ihastelin hänen autoaan. Kauppasumma en enää muista mutten siitä paljon maksanut. Kauppaan kuului jälkitoimituksena puuttuvat helmalistat joita en koskaan saanut, koska pian kaupan jälkeen rouva erosi miehestään ja yhteys mieheen, jolla listat oli, katkesi.

Minulla on lukkarinrakkautta näihin Fiat 600 malleihin, eli näppyihin tai kusiaisiin kuten niitä minun nuoruudessa kutsuttiin. Isälläni oli vm 72 vihreä 600nen ja sain sen omakseni kun Isäni siirtyi ensin 127-mallin ja sitten 127 Stellaan. Ennen 600-mallia isälläni oli Autobianchi-500 paku vm 1962 jonka hän osti uutena Fiattina Oulun Hankkijalta. Myös tällä autolla ajoin kun sain ajokortin. Auto meni aikoinaan romikselle kun siitä meni vetoakselin boorit eikä osia enää oikein saanut Hankkijan konkurssin jälkeen.

Ajelin paljon 600lla opiskeluaikana ja vielä pari vuotta sen jälkeenkin. Yhteensä varmaan yli 100 tkm. Sinä aikana moottori peruskorjattiin ja hitsattiin puolipohjat, eli jalkatilat muotokorjauspellistä. PIdin aina takaluukkua abart-tyyliin raollaan pitämällä styroxin kappaletta lukkosalvan tapissa. Aion viedä myös tämän museotarkastukseen takaluukku raollaan

Melenkiintoisena jään seuraamaan tätä projektia. Museoprojekteja on aivan liian vähän.
Yhteys Ouluun on mielenkiintoinen kun siellä nuoruuteni vietin.

Lisäsin polttoainetankkiin 4 litraa pienkonebensaa. En tyhjentänyt vanhaa bensaa pois, enkä tiedä kuinka paljon tankissa oli ennestään vanhaa bensaa. Joten siellä on nyt seos vanhaa ja uutta. Annan nyt sekoittua bensojen keskenään ja kulkeutua kaasuttimeen asti.

Seuraavaksi täytyy tyhjentää tallissa auton edestä tavaraa ja rengaspinoja pois ja vetää autoa eteenpäin sen verran että pääsee seinän ja auton väliin täyttämään ilmaa renkaisiin. Sitten vedän auton ulos tallista kujalle riittävän paloturvaetäisyyden päähän.

Teen käynnistysyritykset ulkona koska siihen liittyy pieni tulipalovaara. Joudun sahaamaan autoa startilla pitkään ja palamatonta vanhaa bensaa saattaa kertyä pakoputkeen ja se on 600ssa lyhyt joten se voi posauttaa liekkiä putkesta. Samoin startti voi ylikuumentua jos pitkään sahaa kerralla.

Kannattaa lurauttaa suoraan kaasuttimeen n. limsapullokorkillinen tuoretta bensaa, eikä odotella että pumppu tuo sitä moottorille. Pääsee starttikin helpommalla ja tuolla korkillisella kun saa hetkeksi hiukan kierroksia koneeseen, niin pumppukin toimii reippaammin ja tuo uutta bensaa kaasariin.

Voi joutua tekemään operaation pari-kolme kertaa, koska pitkään ei tipalla hörähdä.

Jos ei tipalla hörähdä, voi vielä koittaa käynnistyssumulla. Jos ei sillä sano mitään, pitää todeta että sytkä vaatii huoltoa.

Ei olisi huono ajatus muutenkin heilutella hiukan virranjakajan kärkeä. Saranatappi tuppaa kankeutumaan kun auto seisoo pidempään. Toki voi ensin kokeilla josko olisi niin hyvin huollettu, että kärjet on edelleen eloisat.

Ja toinen kärkiin liittyvä, niihin kertyy aina hapettumaa kun auto seisoo. En tiedä mikä on oikea tapa, itse olen ottanut hienoa P400-600 tms hiekkapaperia, taittanut arkin rakotulkin ympärille että on hiekkapinta molemmin puolin. Pistänyt kärkien väliin ja päästänyt kärjet kiinni ja hitaasti vetäissyt pois. Sama pari-kolme kertaa niin hapettumat on putsaantuneet ilman naarmuja. Joskus olen vähän sormella painanut kärkiä kiinni hiekkapaperiin että puree paremmin.

Kiitti vinkeistä ryyppyjen ja sytkän elvytyksen osalta.

Laitan nyt kuvakertomusta miten kävi auton siirto varaston nurkasta kujalle.

Aloitin käynnistysyritykseni ottamalla kaapeleilla virtaa toisesta autosta.
Moottori lähtee pyörimään startista mutta ei käynnisty ensimmäisellä lyhyellä 10 sekunnin yrityksellä ...
Eikä toisella...
Eikä kolmannella...
Eikä kymmenennellä.

Tuumaustauko. Polttoainemittari näyttää nollaa mutta punainen merkkivalo ei pala. Lisään varalta toisen 4 litraa pienkone bensaa tankkiin. Mittari näyttää edelleen tyhjää tankkia. Kopautan mittaritaulua ja viisari alkaa nousta hitaasti ja pysähtyy puolen tankin kohdalle...

15. startilla öljynpaineen merkkivalo sammuu...

20. starttiyrityksen jälkeen tuumaustauko. Katse harhailee ja huomaan apparin jalkatilassa hylsysatsilta näyttävän muovisalkun. Nostan sen apparin penkille ja avaan. Mitä ihmettä! Se onkin tuliterän näköinen puutyötyökalusatsi jota en ole koskaan ennen nähnyt autossa! Onko sen joku sinne tuonut vai onko se piileskellyt autossa pitempäänkin?

25. Starttausyrityksen kohdalla mieleen tulee onko puutyökalusarjan ihmeilmestyminen autoon vihje laittaa koko auto arkkuun ja haudata...

30. Starttausyrityksen paikkeilla alkaa ihan kuin tuoksua bensiinille. Vilkaisen pakoputken päätä. Se on tumman harmaa ja on hämähäkin seitin peitossa...

40. starttausyrityksen jälkeen bensanhaju tuntuu jo selvästi...

50. starttausyrityksen jälkeen lähden kahvitauolle ja annan startille aikaa jäähtyä...

Kahvitauolla mieleen juolahtaa ajatus onko puutyökalusatsin ihmeilmestyminen autoon hellävarainen vihje siirtyä autoharrastuksesta jo vähemmän vaativiin puutöihin...

Kahvitauko elvyttää henkisen tasapainoni ja mieleeni muistuu Sämpyn vinkki virranjakajan kärkien hapettumien poistamisesta hienolla hiekkapaperilla...

Starttaan taas...

55. startti - ei tunnu lähtevän käyntiin...

Tarvitaan ehkä antaa kunnon ryyppy Sämpyn ohjeen mukaisesti?
Avaan ilmanpuhdistimen kannen ja poistan suodattimen. Mitä ihmettä? Täällähän on ryyppyläppä täysin auki vaikka kabiinissa etuistuinten välissä oleva ryyppyvipu on täysin ylösvedettynä! Kokeilen liikuttaa ryyppyläppää sormella - ei liiku ollenkaan. Olisikohan ryyppyvaijeri mennyt joskus poikki ja läppä juminut tai toisin päin?

Kaadan kaksi korkillista pienkonebensaa kaasuttajan imuaukkoon. Ilmanpuhdistin paikalleen ja kansi kiinni...
56 starttaus...
60 starttaus - ei yritäkkään.

Tuumaustauko. Tutkin kaasuttajaa, kaasuttimen alla oleva pelti on märkä. Menikö bensa ohi aukosta vai vuotaako jostakin?

Päätän aukaista uudestaan ilmanpuhdistimen ja kaadan bensakorkilliset ja samalla väännän kaasuvivustosta kaasuläppää auki että bensa valuisi varmasti imusarjaan asti.

61 ... 65 startit ei yritäkkään...

Tuumaustauko. Tutkin kaasuttimen alustaa ja seuraan bensaletkuja bensapumpulle. Mitä ihmettä! Tankilta tuleva bensaletku on murtunut lähes irtipoikki! Mutta miksi alla ei ole lätäkköä vaikka tankkissa on ainakin 8 litraa bensaa? Vai onko enää?

Alkaa tuntumaan että täytyy lopettaa tältä päivältä ja miettiä huolella seuraavia operaatioita. Bensaletku täytyy ainakin korjata. Mutta miksi ei lähtenyt kaasuttimen kurkkuun kaadetuilla ryypyillä? Täytyy miettiä.

Huomasin myös että öljypohjan tiiviste on plumpsahtanut ulos välistä öljynpaineanturin kohdalta. Onkohan kokonaan vai vain osittain?

Tässä vielä kuvia auton rengastuksesta. Takarenkaat ovat kesäpintaiset Itä-Saksalaista Pneumant-merkkiä. Toinen talvipintainen eturengas on Metzeler ja toinen talvipintainen Hakkapeliitta 05. Siis melkoinen sekarengastus alla mutta ollut kuitenkin laillinen.

Pneumant on merkkinä edelleen hengissä ja osa Goodyear-konsernia.

Tässä joitakin puutteita jotka ehkä eivät enää mene ajan patinan piikkiin museotarkastuksessa.

Tässä vielä joitain pienempiä puutteita.

Ja vielä lisää pikkujuttuja: