Historiaa miten auto tuli minulle. Yhdellä työpaikan rouvalla oli tämä auto joskus 90-luvulla työmatka-autona. Hänen miehensä oli työssä Oulussa korjaamossa jota ei enää ole. Mies oli tämän auton jostain löytänyt ja kunnostanut rouvalle. Rouva ei ollut kauhean innoissaan autosta ja oli heti valmis myymään auton kun hänelle kerran ihastelin hänen autoaan. Kauppasumma en enää muista mutten siitä paljon maksanut. Kauppaan kuului jälkitoimituksena puuttuvat helmalistat joita en koskaan saanut, koska pian kaupan jälkeen rouva erosi miehestään ja yhteys mieheen, jolla listat oli, katkesi.
Minulla on lukkarinrakkautta näihin Fiat 600 malleihin, eli näppyihin tai kusiaisiin kuten niitä minun nuoruudessa kutsuttiin. Isälläni oli vm 72 vihreä 600nen ja sain sen omakseni kun Isäni siirtyi ensin 127-mallin ja sitten 127 Stellaan. Ennen 600-mallia isälläni oli Autobianchi-500 paku vm 1962 jonka hän osti uutena Fiattina Oulun Hankkijalta. Myös tällä autolla ajoin kun sain ajokortin. Auto meni aikoinaan romikselle kun siitä meni vetoakselin boorit eikä osia enää oikein saanut Hankkijan konkurssin jälkeen.
Ajelin paljon 600lla opiskeluaikana ja vielä pari vuotta sen jälkeenkin. Yhteensä varmaan yli 100 tkm. Sinä aikana moottori peruskorjattiin ja hitsattiin puolipohjat, eli jalkatilat muotokorjauspellistä. PIdin aina takaluukkua abart-tyyliin raollaan pitämällä styroxin kappaletta lukkosalvan tapissa. Aion viedä myös tämän museotarkastukseen takaluukku raollaan
